1Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.
2Synti sanoo jumalattomalle: sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmiensä edessä.
3Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.
4Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän on lakannut tekemästä sitä, mikä on taidollista ja hyvää.
5Hän miettii vuoteessaan turmiota. Hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä. Hän ei kammo pahaa.
6Herra, armosi ulottuu taivaisiin, totuutesi pilviin asti.
7Vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
8Kuinka kallis onkaan armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät siipiesi suojaa.
9Heidät ravitaan huoneesi lihavuudella. Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
10Sillä luonasi on elämän lähde. Valkeudessasi me näemme valkeuden.
11Säilytä armosi niille, jotka tuntevat sinut, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
12Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomien käsi minua karkottako.
13Katso, pahantekijät kaatuvat. He suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.