1Siionin tähden en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en saa lepoa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.
2Kansat näkevät vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.
3Tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.
4Sinua ei enää sanota "hylätyksi", eikä maatasi enää sanota "autioksi"; vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja maasi otetaan avioon.
5Sillä niin kuin nuori mies ottaa neitsyen aviovaimoksi, niin lapsesi ottavat sinut omakseen, ja niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin Jumalasi iloitsee sinusta.
6Muureillesi, Jerusalem, asetan vartijat. Älkööt he koskaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.
7Älkää antako hänelle lepoa, ennen kuin hän on asettanut ennalleen Jerusalemin ja tehnyt sen ylistykseksi maassa.
8Herra on vannonut oikean kätensä ja voimansa käsivarren kautta: Totisesti, enää en anna jyviäsi vihollistesi ruuaksi, eivätkä muukalaiset enää juo viiniäsi, josta sinä olet nähnyt vaivan.
9Vaan ne, jotka viljan kokoavat, syövät sen ja ylistävät Herraa, ja ne, jotka viinin korjaavat, juovat sen pyhissä esikartanoissani.
10Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa kansoille lippu.
11Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan ja hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
12Heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi", "Herran lunastetuiksi"; ja sinua kutsutaan "halutuksi", "kaupungiksi, joka ei ole hylätty."