1{39:4} Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2{39:5} Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3{39:6} Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4{39:7} Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5{39:8} Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6{39:9} sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7{39:10} Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8{39:11} se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9{39:12} Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10{39:13} Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11{39:14} Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12{39:15} Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13{39:16} Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14{39:17} Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15{39:18} Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16{39:19} Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17{39:20} Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18{39:21} Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19{39:22} Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20{39:23} Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21{39:24} Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22{39:25} Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23{39:26} Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24{39:27} Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25{39:28} Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26{39:29} Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27{39:30} Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28{39:31} Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29{39:32} Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30{39:33} Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."